Sielultaan duunari

Nyt kun olen päässyt taas tolpilleni monien värikkäiden ja opettavaisten vaiheiden jälkeen, niin kyllä tämä aika on ollut erittäin opettavaista. Kun nyt olen ollut koulutukseen kuuluvassa työharjoittelussa ja tekemässä kunnolla konkreettista työtä, niin kuinka hyvä mieli siitä on tullut itselleni. Olen tässä muutamille tutuille hymyissä suin sanonutkin, että piti sitä tehdä vuosikymmenet insinöörin hommia ennenkuin tajusi olevansa sielultaan duunari.

Oikeastaan oma selviäminen alkoi siitä, kun aloin miettimään niitä asioita, jotka edistää minun työllistymistä ja mahdollisuuksia/etuja jotka minulla on. Tärkeä oli myös tajuta mitä oikeesti tykkää tehdä. Ja sitten keskittyy tekemään niitä. Moni tuttu on kyllä ihmetellyt ja ollut tyrmistyneen hiljaan kun olen ylpeänä kertonut opiskelevani rakennusmieheksi. Kyllä oman mielen rakentaminen positiiviseksi on tärkeimpiä keinoja mennä eteenpäin.

Oli helppo valita tämä koulutus ja työ, jota kautta tiedän pystyväni pärjäämään ja tekemään juuri niitä hommia mitä tykkään tehdä. Ja olen ottanut sen asenteen, että saavat sitten tulla hakemaan kotoa entisiin hommiin, jos joku minua sinne kaipaa. Minä en ota siitä enää paineita.