Otsikossa esittämäni kysymys on yksi yleisimmistä, joka minulle esitetään. Kuten ehkä tiedät, teen työtä irtisanottujen, työttömien työnhakijoiden ja yksityishenkilöiden kanssa, joilla kaikilla on yksi yhteinen tavoite: löytää itselleen mielekäs työ. Numero vaihtuu kysyjän iän mukaan: nuorimmat kysyjät ovat nelikymppisiä.
Ymmärrän kysymyksen hyvin, sillä samanaikaisesti julkisessa keskustelussa vaaditaan toimenpiteitä työurien pidentämiseksi ja toisaalla työkykyisten ja -haluisten ihmisten työsuhde päättyy ilman omaa toivetta. Mielipideosastoilta voi säännöllisesti lukea työnhakijoiden kokemuksia siitä, kuinka vaikea on työllistyä kaksoistutkinnosta, työkokemuksesta ja työnhaun aktiivisuudesta huolimatta. Turhautunut työnhakija näkee iän selittävänä tekijänä työttömyydelleen.
Ikä ei kuitenkaan ole tekijä, joka vääjäämättä ja tasapuolisesti hankaloittaisi työllistymistämme. Se jättää varjoonsa tekijöitä, jotka selittävät ongelmaa monitahoisemmin ja syvällisemmin kuin pelkkä numeerinen ikä. Esimerkiksi ammattitaitomme tuoreus suhteessa työnantajan tarpeisiin, työnhaun kanavien valinta niin että ne palvelevat työnhakusi onnistumista, palkkapyyntömme suhteessa työnantajan maksukykyyn ja omaan aikaansaannoskykyymme, asenteemme työnhakua ja työntekemistä kohtaan sekä rohkeutemme esitellä omaa osaamistamme potentiaalisille työnantajille. Myös se, kuinka hyvin osaamme rakentaa punaisen langan uravalintojemme välille, edistää tai hidastaa työllistymistämme. Iästä huolimatta, mihin sinulla kuitenkin on vaikutusmahdollisuus?
En pyri vakuuttamaan sinua siitä, ettei ikäsyrjintää ole tai etteikö se haavoittaisi sinua, kun kohtaat sitä. Tällainen asenne on loukkaava. Mutta pyydän, ettet tee ratkaisua työnhaun aloittamisesta ainoastaan toisten mielipiteiden ja kokemusten pohjalta. Vaikka päällisin puolin olette työkaverisi kanssa ’samanlaisia’ (= ikä, sukupuoli, titteli ja työvuosien määrä), eroatte toisistanne monin tavoin. Se, että ex-työkaverisi on vailla työtä, ei se tarkoita sitä ettetkö sinä työllistyisi uudelleen. Tai vaikka lehdessä todetaan, etteivät +50-vuotiaat löydä uutta työtä, sinä voit työllistyä.
Oletko kiinnittänyt huomiota siihen, millä tavoin itse puhut iästä ja eri-ikäisistä työntekijöistä? Sinä toimit esimerkkinä siitä, miten yrityksenne suhtautuu eri-ikäisiin ja -taustaisiin työntekijöihin ja työnhakijoihin. Samalla tavoin sinä työnhakijana annat kuvan siitä, kuinka arvostat ammattitaitoasi ja persoonaasi, joka on jalostunut vuosikymmenten aikana. Vähätteletkö osaamistasi vai esitteletkö sitä ylpeydellä? Teetkö töitä sen eteen, että itse ymmärrät mistä ammattitaitosi koostuu vai ajatteletko että kaikki osaavat samat asiat kuin sinä, eikä osaamistasi sen vuoksi tarvitse pohtia tai esitellä? Muutos puhua eri-ikäisistä ihmisistä ei lähde liikkeelle ainoastaan toisista ihmisistä, vaan myös sinusta. Jos kaipaat muutosta, aloita se itsestäsi.
Ole myös tietoinen siitä minkälaisia mielikuvia vaalit eri ikäisistä ihmisistä: miksi arvelet että 30-vuotias kauppakorkeakoulusta valmistunut on nälkäinen ja joustava työntekijä, entä mitä mielikuvia sinulle herää kun kuulet sanaparin 55-vuotias ex-nokialainen. Kuuntele ihmistä, älä stereotypioitasi.
Yksilötason työnhaussa toivon, että voisimme keskittää enemmän huomiota niihin seikkoihin, joihin meillä on vaikutusmahdollisuus. Ikä ei ole keskeisin palkkauskriteeri – osaamisesi, motivaatiosi ja sopivuutesi ovat.
